3. osa

 

Tapaaminen aamutuimaan

Kahvikoju oli vielä kiinni. Sen edessä oli odottelemassa tuttu hahmo.

-Huomenta Charlie. Miten sä olet täällä?

-Mä asun täällä. Sä taas et. Anna mä arvaan: sä toivot törmääväsi Dinaan.

Hymyilin pilkallisesti. Donin ja Dinan suhde oli ollut legendaarinen fiasko. Don oli toivoton naistenmies jo teininä ja Dina ääriään myöten rakastunut. Kun Dinan sydän oli särkynyt, väistämättä, oli Travis ollut paikalla ja koonnut sirpaleet.

-Mitä?

Don näytti järkyttyneeltä ja nähdäkseni vähän syylliseltäkin. Mitähän hittoa se vieläkin juoksi Dinan perässä, pohdin ärsyyntyneenä.

-Mä olin yön tässä naapurustossa. Kaverilla.

-Kaverilla. Aivan.

-Kyllähän sä tiedät,

Don sanoi ja iski silmää.

-Toki tiedän.

-Sä oot muuttanut tänne vai?

En vastannut mitään, vaan kävin ostamassa kahvin, sillä koju aukesi vihdoin. Sain hetken aikaa koota omiakin ajatuksiani.

-Kyllä, mä olen muuttanut tänne. Olen päässyt pois äidin helmoista, kuten sä niin ystävällisesti suvaitsit arvostella mun asumistani aikanaan. Ja kyllä, asun ihan yksin.

Katsoin häntä teräksisesti ja hyvä niin.

Näin nimittäin kiinnostuksen välähdyksen Donin silmissä ja hymähdin mielessäni. Siinähän kuvittelet mitä kuvittelet, kunhan pidät ajatuksesi, ja näppisi, erossa Dinasta. Näin lähellä Donia tajusin, miten naiset saattoivat laota noiden vihreiden silmien katseen alla.Itse tiesin kuitenkin paremmin. Astuin rauhallisesti kauemmas.

-Sun olis varmaan hyvä lähteä kotiin Don. Sä haiset.

-Mähän voisin tulla sun luo... suihkuun?

-Unelmoi vaan, poika. Kipitähän nyt matkoisisi, sillä meillä aikuisilla on hommia.

Olin tyytyväinen nähdessäni hänen kävelevän pois. Intensiivinen. Se sana kuvasi ehkä kyseistä miestä parhaiten. Pudistin päätäni, join kahvin loppuun ja otin suunnan metroasemalle.