-Hei kultaseni, etsimässä siemeniä,
Agnes kysyi kohteliaasti. Kultaseni?
Hän vaikuttikin mukavalta?
-Kyllä, neiti Crumplebottom.
-Mukavat käytöstavat, mutta toivoisin, että pukisitte vaatteet yllenne.
-Kuin myös,
huokaisin.
-No mitäpä jos menisitte ja pukisitte ne sitten yllenne,
hän kivahti.
-Olen todella pahoillani. Unohdin kiireessä,
sepitin nopeasti.
-Tekosyitä,
Agnes vastasi tylysti.
-Kyllä neiti.
Ei niin mukava siis sittenkään.
Agnes läksytti minua hyvän tovin ja aloin jo miettiä, saisinko siemet, joita varten tänne tulin. Lopulta hän rauhoittui, muisti kai, että rahaa oli tulossa. Vastapäätä kun OLI toinenkin koju, josta samat siemenet voisin lopulta ostaa.
Asettelin tulevien kasvien siemenet paikoilleen ja alkaessani istuttaa niitä huomasin kanin. Pohdin, että söisivätkö ne tulevat kasvini? En kyennyt muistamaan tällaista asiaa pelistä, huolestuin.
Sitten kani äkkiä siirtyi ja näin, että sillä oli ruokaa omasta takaa. Hyvä. En olisi tiennyt miten päästä niistä eroon, jos tilanne olisi sitä vaatinut. Nyt voisimme elää leppoisasti rinta rinnan.
Istutustyö otti paljon enemmän aikaa, kuin kuvittelin, ja aloin olla väsynyt ja kuumissani. Hikikarpalot valuivat hiljaksiin hiusteni alla kohti niskaa. Tätä ei todellakaan pelissä näkynyt, pohdin tuskastuneena.
Vihdoin olin istuttanut kaiken ja pääsin aloittamaan kasvien kastelun. Lannoitetta ei ollut ja ei minulla kyllä ollut vielä taitojakaan siihen. Se saisi siis odottaa.
**********
Seuraavana aamuna tajusin, että olin unohtanut juoda eilen kahvini. Nyt se oli haisevana keittimessä.
Olin ollut eilen niin väsynyt kaiken istuttamisen ja muun jälkeen, että olin totaalisesti unohtanut kahvini. Sitä ei tapahtunut koskaan!
Minulla ei ollut liikaa aikaa ajatella. Syö, juo kahvisi ja tee työsi. Tarvitset rahaa, patistin itseäni.
On aamu, kun alan kirjoittaa.
Ja ilta, kun olen vihdoin valmis. Päivän saldo: kaksi kirjaa. Sormeni ovat kipeät kaikesta kirjoittamisesta. Huomenna minun pitäisi alkaa saamaan jo kunnon rojalteja. No, jotain sinne päin. Ei tässä nyt vielä näillä kirjoilla rikastuttaisi.
Kun herään, tunne oloni todella surkeaksi. En enää odota, että tämä uni loppuu. Todellisuus alkaa potkia itseään sisään. Itken suihkussa omaa surkeuttani.
Tarvitsen lohturuokaa, joten päätän tehdä pannukakkuja.
Mausteet täällä ovat uskomattomia. Ne saavat ruuan kuin ruuan maistumaan taivaalliselta.
Tiedän varmuudella, että painoni alkaa nousta, kun syön kaikkea tällaista, mutta en välitä. Tarvitsen jotain, joka lohduttaa minua kaiken tämän keskellä ja se on hyvä ruoka sekä leivonnaiset. Liikunta? Pyh! En pidä siitä. En ole koskaan pitänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti