Tämä osa on nyt sitten vähän pidempi. Siinä on kolmen insta-tarinan osat.
Raha on todellinen ongelma, ymmärrän. Kirjoittamalla en tienaa riittävän nopeasti ensimmäistä asumiskuluerääni varten. Niinpä alan tehdä jotain, mitä en ole koskaan eläissäni tehnyt: maalaan.
Minulla ei ole minkäänlaista inspiraatiota. Sivellin heiluu ilmassa ja yritän mielessäni hahmotella jotain. Tuloksetta.
Olen kauhuissani! Olen vielä huonompi, kuin kuvittelinkaan!
Näillä ei isoja taaloja tienata, huokaisen. Huono laatu, mutta taulusta saan onneksi myydessä muutaman lantin enemmän, kuin tyhjästä kankaasta, joten kai sekin on jotain.
Skarppaan. Seuraava taulu alkaa näyttää lupaavammalta.
En muista nähneeni tällaista aiemmin. Ovatko he lisänneet tänne maalauksia?
Ostettuani siemenet, minulle jäi 66 simoleonia. Kolme kirjaa ovat tuottaneet minulle kotikassaan 631 simoleonia. Maalaukseni eivät ole hyviä, mutta ne parantavat tilannetta yhtäkaikki.
Se vain on niin, että olen perfektionisti. Minua vaivaa tehdä jotain näin käsittämättömän huonoa, mitä tauluni tähän asti ovat olleet.
Ei, tämäkään ei ole hyvä. En tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa.
Ei, se ei ole mestariteos, mutta nyt minulla on kasassa 1486 simoleonia. Se saa luvan riittää tältä päivältä.
**********
On kohtalaisen myöhä kun lopetan vihdoin maalaamisen. Lähden ulos saadakseni raitista ilmaa. Elättelen myös toiveita löytää kasveja lähiympäristöstä. Tarvitsen lannoitemateriaalia puutarhaani. Löydän jonkinlaisia sieniä sieltä sun täältä. Yllätyksekseni löydän myös jotain ihan muuta.
-Hei. Minä olen Sari,
esittelen itseni. Hän katsoo minua varautuneesti.
-Olen Michael Bell,
hän lopulta vastaa.
-Sinä olet siis se uusi.
Ah, siinä se on. Taas.
-Kyllä, pitää paikkansa.
Mitä hittoa se sitten ikinä tarkoittaakaan.
-Anteeksi. Olen vähän erakko enkä oikein osaa small-talkia,
hän pahoittelee.
-Älä suotta. Minä olen Suomesta, eikä meillä siellä ole sellaista käytäntöä. Olen itsekin siis varsin huono siinä,
vastaan. Hän katsoo minua kummastunut ilme kasvoillaan. Sitten hän nyökkää.
-Kuule, minun täytyy mennä, mutta yksi neuvon sananen. Kun tapaat originaaleja, älä mainitse tiettyjä asioita.
-Kuten mitä?
-Kuten että olet uusi tai että olet Suomesta. Se hämmentää heitä.
-Originaaleja? Niinkuin.. vampyyreja?!
Ääneni kohosi hälyttävästi.
-Mitä? Ei. Tarkoitan originaaleja simejä. Minun täytyy nyt todellakin mennä. Pahoittelut.
Olen entistä hämmentyneempi tämän kohtaamisen jälkeen. Minulle originaalit, Originals, tarkoittaa televisiosarjan vampyyriperhettä. Mistä mieleeni muistuu, että täällä voi olla myös heitä! Siis vampyyreja! Paska!
Yritän kurkottaa muihin kaupunkeihin ja etsiä jonkinlaista tietoisuutta vampyyreista. Yllätyksekseni löydän etsimäni ja sen tiedon mukaan joku on poistanut kaikki vampyyrit. Huokaisen helpotuksesta. Silti: täällä on niin paljon sellaista, mitä en ymmärrä.
Sitten unohdan kaikki ajatukseni. Huokaisen ihastuksesta. Voi taivas! Osaisinpa maalata tämän! Luonto on mielettömän kaunis Henford-on-Bagleyssa.
Olen rauhaton, mutta nukahdan silti nopeasti. Tämä on erikoista, sillä olen aiemmin kärsinyt todella pahoista uniongelmista, mutta täällä ne tuntuvat olevan poissa.
**********
Sataa. Miten perusteellisen masentavaa. Mieleni on taas vaihteeksi matalalla.
Se hyvä puoli sateessa on, että nyt minun ei tarvitse kastella puutarhaa. Pääsen suoraan lannoittamaan sitä löytämilläni mysteerisienillä.
Koska olen tienannut vähän rahaa, sijoitin siitä osan kätevyystaidon kirjaa. Ei, en todellakaan halua lukea tätä. Olen kuin maani myynyt.
Tosiasia kuitenkin on, että jos aion saada takkaan tulet, minun on nostettava kätevyystaitoni tarpeeksi korkealle, sillä tarvitsen takkaan palosuojan. En aio suin surminkaan laittaa siihen tulia ennen sitä.
Huokaisten avaan kirjan ja päätän lukea. Kaksi tuntia. Sen määrään itselleni lukuajaksi.
Kahden tunnin päästä palaan maalaamisen pariin. Se antaa taloudelleni rahaa paljon nopeammin kuin kirjoittaminen, valitettavasti näin. Ja eilen! Sain kummallisen puhelun! Joku kysyi minulta ihan järjettömän kysymyksen ja kun vastasin siihen omalla kysymyksellä, tililleni kilahti 2500 simoleonia.
Ilahdun. Tästä maalauksesta on tulossa hyvät rahat, kun laitan sen Plopsyyn myyntiin! Hyvä!
( Toim.huom. En kuollaksenikaan muista, mikä Plopsy on suomeksi, sillä pelaan tosiaan englannin kielellä. Sen avulla voi kuitenkin myydä itse valmistettuja tavaroita simin tavaraluettelosta. )
Päivä on jälleen hurahtanut vauhdilla ja tajuan olevani nälissäni. Valmistan itselleni pikaisesti syötävää.
Ruokailun jälkeen palaan "velvollisuuksieni" pariin eli lukemaan kätevyyskirjaa. No, ainakin tämä väsyttää minut todella nopeasti, yritän löytää pilven hopeareunuksen. Ei ongelmia siis nukahtamisessa tänäkään iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti