Once upon a time tarinablogista

Once upon a time there was a story. Or two. Or more. Tämä on blogi tarinoille, lyhyemmille ja pidemmille, yhdelle tai useammalle. Kuka tietää vielä tässä vaiheessa. Tervetuloa seuraamaan: Arwen

24 syyskuuta 2022

My new normal 1. osa

 






Ooh! Tämä tuntuu mukavalta, mietin laskettuani kylpyammeen täyteen vettä ja istuuduttani sinne. Lämmin höyry nousi vedestä. Pidin siitä, että saatoin katsella ikkunasta ulos samaan aikaan. Minun täytyisi kuitenkin harkita verhoja, pohdin, sillä mitä jos joku eksyisikin juuri nyt tuonne ikkunan taakse? Ajatus oli kauhistuttava.




Kylvettyäni tarkkailin itseäni pelistä. Jos minä nyt lähden tähän mukaan ja ajattelen, vain ajattelen, että olen Sims 4 pelissä, miksi olen nuori aikuinen? Oikeassa elämässä olen täyttänyt 50 vuotta.




Ja miksi ihmeessä en ole vaikka hoikka? Olisin halunnut tietää, miltä näytän hoikkana. Tai ainakin vähän pienempänä. Olen aina ollut pyöreä muodoltani, eikä siinä ole mitään pahaa. Pidän siitä, miltä näytän, ja olen säästynyt sen vuoksi tympeiltä ja ahdistaviltakin ehdotteluilta elämässäni.




Toivoin kovasti, että voisin löytää itselleni jotakin muuta puettavaa ja jonkun, joka selittäisi näitä asioita minulle. 
Löysin jälleen itseni ajattelemasta, että elän täällä, sims maailmassa, enkä ole unessa. Hetki hetkeltä todellisuus tuntui katoavan ja aloin asettautua tähän kummalliseen tilanteeseen. Minun pitäisi skarpata ja pitää focus yllä. Tämä on vain ja ainoastaan unta. Erittäin hyvän mielikuvituksen tuotetta. Voi minkä tarinan saisinkaan aikaiseksi, kun heräisin, ilahduin.




Heräämisestä puheenollen: tajusin olevani kuolemanväsynyt, joten pujahdin peiton alle ja nukahdin lähes saman tien. Viimeinen ajatukseni oli, että tämä oli mukava kokemus ja heräisin huomenna omasta vuoteestani.




Näin ei kuitenkaan käynyt. Hämmennykseni kasvoi herättyäni edelleen samasta talosta.
Ensimmäiseksi aamulla menin suihkuun. Jotenkin tuntui, että täällä tuli ihan eri tavalla likaiseksi kuin tosielämässä ja paljon nopeammin. Ei se haitannut, sillä suihku täällä oli elämys. Tunsin itseni sen jälkeen virkistyneeksi ja oloni oli luovuutta tulvillaan.




Aloin valmistaa aamiaista. Paahtoleipää ja munia. En pitänyt erityisemmin munista, mutta taitoni eivät oikein riittäneet muuhun. Kani tuijotteli minua ikkunan takaa. Mietin mahtoiko sekin olla nälkäinen? Pitäisikö minun tarjota sille porkkanoita?




Että mitä? Nyt minä jo ajattelin kanien ruokkimista! Ravistin päätäni. Ei Sari, kanit löytävät täällä ihan omat ruokansa.




Yllätyksekseni aamiainen oli kaikista arveluistani huolimatta erittäin maukas. Minusta taisi olla kehittymässä melkoinen kokki.



Kesken aamiaisen aloin keräämään rohkeutta. Uskaltaisinko matkata kylään? Jos aikoisin aloittaa puutarhan tekemisen, minun olisi kai vähän niin kuin pakko?



**********





Ensin kuitenkin kahvia. Hyvää huomenta Henford-on-Bagley! Kunnon aamiainen ja kahvi! Siinä oli täydellinen päivänaloitus.




Aloin tottumaan tähän. Sehän kävi nopeasti, naurahdin itsekseni. Kukapa ei: hyvää ruokaa, hyvää kahvia ja mukava koti.




En tuntenut vielä tarpeeksi rohkaistuneelta aamupalan jälkeen ja ajatus pyörän päälle istahtamisesta täysin vatsoin ei houkutellut. Niinpä menin tietokoneelle ja aloin kirjoittaa. Tarvitsin rahaa ja tiesin, miten sitä hankitaan. Työ ensin siis.




Ensimmäinen kirja oli valmis ja postitin sen. Kas niin. Tätähän tein Suomessakin. Ei pitäisi olla liian vaikeaa, eihän?




Sitten keräsin kaikki rohkeuteni rippeet ja päätin polkea kylään. Hypätessäni pyörän selkään kypärä ilmestyi vain päähäni. Miten siistiä. Hymähdin itsekseni. Kuinkakohan kauan siitä mahtoi olla, kun viimeksi olin pyöräillyt?
Rinne alas oli hieman pelottava, mutta pyöräileminen tuntui sujuvan moitteettomasti. Pian viilletin pitkin Henford-on-Bagleyn teitä tuulen tuivertaessa kylpytakkini helmoja.




Saapuessani kylän keskustaan näin heti tuttuja kasvoja. Landgraabit. Nancy ja... joku? En kuollaksenikaan muistanut hänen aviomiehensä nimeä.
-Oletko sinä pukeutunut kylpytakkiin,
hän kysyi.
-Kyllä vain.
Kumpikaan heistä ei sanonut mitään siitä, että olen uusi. Mielenkiintoista.




Tämän takia tulin tänne: ostamaan siemeniä. En tarvinnut pelkästään tuloja. Minun piti myös pystyä tasaamaan niitä oman maan antimilla.



Voi hyvänen aika! Sehän on neiti Crumblebottom! Agnes. 

Vedin värisevän henkäyksen ja suuntasin kohti hänen kojuaan.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

My new normal 3. osa

 Tämä osa on nyt sitten vähän pidempi. Siinä on kolmen insta-tarinan osat. Raha on todellinen ongelma, ymmärrän. Kirjoittamalla en tienaa ri...