Mi-mitä ihmettä? Missä minä olen? Kaikki ympärilläni näyttää jotenkin... kummalliselta. Selkeästi on aamu, sillä valo siivilöityy matalalta ikkunoiden takaa. Tai ehkä se onkin ilta? Ei, kyllä nyt on aamu. Jotenkin vain tiedän, että on.
Ulkona näyttää oudolta. Kasvit ovat... ovatko ne oikeita? Kuulen ikkunoiden läpi tuulen kahisuttavan lehtiä pensaissa. Puut ovat paljaat. On kai syksy. Syksy? Vai kenties kevät?
Sitten katson ympärilleni ja silmäni osuvat itseeni. Mitä minulla oikein on päälläni? Mistä tämä vaate on tullut? Se on todella pehmeä. Jaloissani on tossut. Miksi ihmeessä? Mitä täällä tapahtuu? Miksi varpaani näyttävät noin omituisilta?
Missä minun kynteni ovat?! Mitä niille on tapahtunut?!
Minulla on todella kummallinen tunne. Seinät ympärilläni ovat muurattua tiiltä. Ne huokuvat lämpöä. Pöydällä palaa kynttilöitä, joista lähtee mieto, rauhoittava tuoksu. Sydämeni laukkaa rinnassani epätasaisesti.
Olen varma, että olen unessa. Olenhan? Tämä tuntuu vain niin kovin todelliselta. Nousen varovasti istumaan sängyn reunalle, käännän päätäni hitaasti, aivan kuin peläten sen putoavan. Kuulen entistä selkeämmin ääniä talon ulkopuolelta. Linnut laulavat kuin pakahtumaisillaan. Ulkona todellakin tulee, ei kovaa, mutta kuitenkin.
Verhot heilahtelevat hiljaksiin, ovesta tulee ihan vähän vetoa, vaikka se ei jaloissa tunnukaan. Tämän on pakko olla unta. Onhan?
Tai sitten olen tullut hulluksi ja kuvittelen heränneeni Sims 4 pelissä.
**********
Varovasti astun ensimmäisestä ovesta. Se johtaa olohuoneeseen. Talossa on kauttaaltaan mieto, miellyttävä tuoksu. Kyllä, tunnistan tavarat nyt, oman vaatetukseni. En ikinä olisi arvannut, että tämä kylpytakki tuntuu päällä näin hyvältä.
Talo on puhdas, luulisin, eikä se näytä sisältävän kustomoitua tavaraa.
Kahvinkeitin! Luojan kiitos! Hapuilevin askelin kuljen keittiöön. Yksi ikkunoista on auki ja sisälle virtaa raitista ilmaa.
Olen juonut kahvia kaksivuotiaasta alkaen. Ei siihen maailmanaikaan tiedetty, että kahvi olisi myöhemmin luettavissa haitalliseksi. Jotkut kutsuisivat sitä sittemmin jopa huumeeksi. En voi elää ilman kahvia! Olen addikti. Myönnän.
Aivoni työskentelevät kuumeisesti. Tämän on pakko olla unta. Keskity Sari!
Ainakin kahvi tuoksuu siltä, miltä sen kuuluu. Se on varmaan omaa mielikuvitustani, eikö?
Kuppi on käsissäni lämmin. Asterian default replacement! Täällä on siis jotain modeja!
Katson kuppia epäluuloisesti. Maistuuko se myös oikealta kahvilta?
**********
Tämä on tarina, jota julkaisen englanniksi instagramissa. Se on myös tarina, jonka ajattelin tehdä sitten joskus suomeksi, mutta jotenkin olen kasvanut tähän niin kiinni, että en osaa kuvitella uutta aloitusta tällä samalla aiheella.
Tarinan päähenkilö on Sari Sarpaneva. Hän on sekoitus minua ja mielikuvitushahmoa. Hänellä on sama etunimi kuin minulla, sukunimi taas ei. Ulkonäössä olen tavoitellut samoja piirteitä, joita itsessäni on:
pieni nenä, pieni suu, pienet ja hieman vinohkot silmät, vähän korkeutta poskipäissä, hiusten oma, oikea väri.
Peli ei tässä vaiheessa sisällä juurikaan custom contentia, kuten päähenkilö tuossa jo huomasikin, Minulla oli kuitenkin jo käytössä näiden kuvien aikaan pelin korvaavat iho, silmät ja varpaat.
Tästä tarinasta ei ole tulossa legacya, se keskittyy päähenkilön seikkailuihin Sims 4 maailmassa, kuten alusta varmasti jo kävi ilmi =) Miten ja miksi Sari on maailmaan päätynyt: se selviää myöhemmin.
Koska instassa pystyy jakamaan maksimissaan 10 kuvaa kerrallaan, osia on siellä enemmän kuin täällä. Ainakin tässä osassa olen jakanut ensimmäisen ja toisen osan väleihin. En ole varma, teenkö samoin jatkossa. Jotkin osista saattavat instagramin kuvarajoitusten vuoksi olla joko huomattavasti pidempiä tai sitten lyhyempiä..
Tässä varmaan tähän asti tärkeimmät asiat tarinasta. Kysykää ihmeessä, jos haluatte tietää lisää =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti