12. osa

Kotiinpaluu

Kaupungissakin oli kuuma. Olin hirvittävän jännittynyt astellessani oveni taakse. 

Asunnossa oli aivan erilainen tuoksu kuin aiemmin. Se oli paljon raikkaampi. Isoja muutoksia huomasi jo heti eteisessä. Poissa oli vanha hyllykkö ja värikäs, punainen lipasto. 

Istuin uudelle sohvalleni katselemaan ympärilleni kaikessa rauhassa.

Olin todella kiitollinen, että vuokraemäntäni oli säilyttänyt asunnon värikkään yleisilmeen. Sohva oli ihan pehmeä ja sen seurana oli tuoli samaa sarjaa. Ikkunan alapuolelle oli saatu lisää säilytystilaa.

Kaikkein ihanin muutos oli kuitenkin keittiö! Jääkaappi oli säilytetty ja sen seuraksi oli löydetty liesi samaa sarjaa. Tasotila oli kasvanut merkittävästi ja kiersi nyt seiniä. Tämä mahdollisti toivomani ruokapöydän saamisen asuntoon. Se tulisi tarpeen ihan hetken päästä, sillä ystäväni olivat ilmoittaneet olevansa tulossa joukolla käymään.

Huomasin ilahtuneena, että punainen pieni hyllykkökin löytyi vielä, joskin valkoiseksi maalattuna.

-Hei Dina ja tervetuloa. Ota kahvia. Liesi hajosi juuri, ihan uusi, tai en mä tiedä onko se uusi vai käytettynä ostettu, joten mulla menee ihan pikku hetki kun korjaan tuon.

-En mä tiedä pystynkö mä juomaan kahvia.

-Hyvänen aika! Mistä tuo tuohon ilmestyi?!

-Mä olin ollut jo pitkään raskaana, en vaan tiennyt sitä. Sitten vaan yksi aamu vatsa oli siinä ja.. no, testit oli turhia siinä vaiheessa.

( Kirj.huom. Jälleen, koska kyse on sims-tarinasta, en edes yritä uskotella ihan normaalia raskauden aikajanaa. Teoriassa se olisi mahdollista, mutta asettaisi peliin isoja haasteita, joten aikamääreet raskauden suhteen on jokseen epäselviä. )

-Miten olet voinut? Onko ollut tukalaa nyt helteellä vatsan kanssa?

-No on kyllä. Hiki virtaa yötä päivää eikä meidän asunnossa ilmastointi oikein toimi.

-Valittakaa vuokranantajalle.

-Valitettu on, mutta ei se ole mitään auttanut. Se kävi katsomassa, teki jotain ja yhtä huonosti toimii kuten sitä ennenkin.

-Onpa harmillista.

-Odotas kun mä lasken tän mun kahvikupin alas niin näytäpäs sitä sun masua tarkemmin.

-Se on valtava. Tai oikeastaan ei ole. Se on kiinteä ja kova ja... Oooh! Vauva liikkui!

-Se tekee sitä ihan koko ajan. 

Sivusilmällä huomasin miten Travis jäi katsomaan jotakin.

Bianca. Voi paska! Sekö se toinen nainen oli?! Epätoivoisesti jututin Dinaa ja yritin pitää hänen huomionsa itsessäni, sillä Travisin ja Biancan välillä kihisi silminnähden. Lopulta he saivat itsensä kasattua ja tilanne oli vaarattomampi.

-Koska sun laskettu aika on?

-Ei mee enää kauaa niin vauva on ulkona. Ja hyvä niin.

Travis ei sanonut mitään ja näin hänen taas vilkuilevan Biancaa kohden. Aloin suuttua.

-Mitenkäs sinä ja Gunther, jokos te olette harkinneet perheenlisäystä?

Kysymys oli vaarallinen, moninkin eri tavoin, mutta olin valmis ottamaan kurat silmilleni jos saisin sillä katkaistua Travisin kurjan käytöksen.

-Ollaan me pohdittu asiaa,

Bianca sanoi ja puhui niin pehmeällä äänellä, että minullakin nousi niskavillat pystyyn. Jaha, hän flirttaili minullekin. No joo, olihan Bianca kaunis, mutta varatut naiset ei kiinnostaneet minua. Tai miehetkään.

-Ei kannata pohtia liian pitkään jos lasta haluaa,

Agnes puuttui puheeseen pyyhältäessään vihdoin paikalle.

-Agnes,

hihkaisin ja nousin halaamaan. Olihan se täysin liioiteltua, mutta Travis tuijotti jälleen Biancaa ja vedin huomiota mieluummin itseeni.

( Kirj.huom. Hitto että mua ärsyttää kun näiden pitää vaihtaa istumapaikkaa harva se sekunti! Yritä tässä nyt luontevasti kertoa tarinaa, kun Bianca just hetki sitten istui ihan eri puolella pöytää! Olkaa kuin ette huomaisikaan. )

-Sulla on aivan hurmaava keittiö nyt,

Agnes lirkutti, kyllä, lirkutti!

-Mä olen ihan samaa mieltä. Kiitos. Tai oikeastaan täytyy kiittää mun vuokraemäntää. 

-Se vanha sohva oli ihan sievä, mutta kyllä tämä uusi sopii tänne paljon paremmin,

Agnes jatkoi ja mä mietin, että kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt Agnesille!

-No mitä sulle Agnes kuuluu,

kysyin vaihtaakseni puheenaihetta, sillä ihan selvästi jotain oli nyt meneillään.

-Angie tässä on raskaana,

Bianca huomautti vienosti sivusta. Vedin kahvini melkein väärään kurkkuun. Angie? Mikä Angie? Eikä hän edes suuttunut siitä. Ja raskaana?!

-Totta se on,

Agnes myönsi ja punastui rajusti.

Kaukana takana olivat ne ajat, kun hän tässäkin asunnossa arvosteli lasten saamista.

-Onneksi olkoon,

sanoin lähes vilpittömällä äänellä ja kohotin kahvimukia.

Vieraiden jälkeen minulle jäi paikkojen siivoaminen ja tiskaus. Ajatukseni askartelivat kuumeisesti seuraavan ongelmani parissa. Tai no, Travis oli vielä sekin käsittelyä vailla, mutta Don.

Aikaa oli kulunut ja nyt oli otettava härkää sarvista kiinni. Jostain syystä ajatus Donista härkänä sai minut tirskumaan ja hetken päästä nauroin vatsa kippurassa.