21. osa

 

Erittäin huonoja valintoja

Olin ollut pitkälti toista viikkoa Oasis Springisssä tutustumassa uuteen... isäpuoleen? Termin käyttäminen tuntui vieraalta, joten kutsuin häntä lähinnä etunimeltä.

Olin yrittänyt soittaa Donille useampaan kertaan, mutta en saanut häntä koskaan kiinni. Arvelin hänen unohtaneen minut ja palanneen vanhoihin tapoihinsa. Se siitä rakkaudesta, tuumin. Ajatus kirpaisi syvältä, mutta en halunnut miettiä sitä kotona ollessa sen syvemmin.

Mummu ja ukki passittivat minut paikalliseen baariin. Arvelin, että mummulla oli jälleen jotain taka-ajatuksia asian suhteen, mutta päätin, että ihan sama. 

Ällistyksekseni törmäsin baarissa taidenäyttelyn baarimikkoon. Zach. Nimi palautui ihan hetken miettimisen päästä.

-Hei. Sä näytät tosi tutulta.

-Tippuuko tolla oikeasti pesää?

Mies alkoi nauraa.

-Jaa, en tiedä, mutta sä oikeasti näytät tutulta.

-Mulla on varmaan vaan yhdet niistä kasvoista,

vastasin. En aikonut suin surminkaan kertoa, että asuimme samassa kaupungissa. Tai ainakin olimme asuneet?

-Istuisitko sä mun seurakseni?

-No, tässähän mä istun.

Oliko tää tyyppi aina näin laimea?

-Yksi taco-hummus -lautanen kiitos ja... mikä on sun myrkky?

-Ihan mikä tahansa käy.

-Anna kaksi olutta.

Ruoka tuli aiemmin ja muutaman oluen jälkeen Zach alkoi vaikuttaa jo ihan hyvältä tyypiltä.

Itse asiassa hän vaikutti niin hyvältä, että livahdimme vessaan ja suutelimme intohimoisesti.

Kun hän alkoi hapuilla kaulaani, vereni kuumeni ja kiskoin hänet vessakopin puolelle ja lukitsin oven. 

-Sä taidat olla aika eläin,

hän sanoi.

-Älä puhu,

totesin käskevästi ja sen jälkeen avasin hänen vyönsä määrätietoisesti ja tein selväksi mitä täsmälleen ottaen halusin.

Aamulla kärsin krapulasta: sekä todellisesta että moraalisesta.

Mikä hitto minua vaivasi? Don ei vastannut puheluihin ja menin siitä niin sekaisin, että hankin itselleni baaripanon? Yritä nyt selvitä, tsemppasin itseäni.

Mummu oli tehnyt lettuja. Katselin niitä pahoinvoivana.

-Syö nyt hyvä lapsi,

hän hoputti ja vaisuna pistelin aamupalaa poskeeni.

-Huono olo,

ukki kysyi kun pitelin vatsaani.

-Juu,

ehdin sanoa ja sitten oli jo kiire.

Juoksin vessaan ja ehdin juuri ja juuri. Kaikki syömäni tuli ulos saman tien.

Hampaita pestessäni mietin, että minun oli aika ryhdistäytyä. Alkoholin käytölle olisi jatkossa vedettävä tiukat rajat, jos se saisi minut toimimaan näin vastuuttomasti.