26. osa

 

Uranäkymiä

Tiskasin astioita kaikessa rauhassa, kun puhelin soi. 

En tiennyt halusinko vastata. Halusinko edes tietää, kuka soitti?

Sitkeä soittaja ei luovuttanut, joten vastasin lopulta. Se oli agenttini.

-Moi. Joo. Mä olin tiskaamassa. Kädet oli märät. Jos sä soitat tähän aikaan illasta, niin sulla on oikeesti tärkeetä asiaa.

-Tehdä elämänkerta kenestä? Oikeasti?! Olen mä kiinnostunut, mutta en lupaa vielä mitään. Joo, järjestä tapaaminen.

Olin vaikuttunut talon koosta. Teinityttö pihalla katsoi minua pitkään, mutta ei kommentoinut.

-Tule peremmälle. Pelataan vähän,

Jaqcues Villeneuve sanoi ja johdatti minut takapihan puoleiselle terassille.

-Oletko aiemmin kirjoittanut elämänkertaa kenestäkään,

hän kysyi.

-En sitten niin yhden ainutta,

tunnustin iloisesti. Oli nähdäkseni ihan se ja sama miten tämä haastattelu menisi, sillä olin joka tapauksessa saanut tavata henkilökohtaisesti yhden suurimmista rikollisista, jotka olivat vielä vapaalla jalalla. Hänen omassa kodissaan.

-Mikä saa sinut ajattelemaan, että pystyisit kirjoittamaan ylipäätään elämänkertaa?

-Ei mikään, mutta agenttini tuntuu olevan vakuuttunut asiasta,

vastasin.

-Hm. Pidän sinusta. Olet rehellinen ja suora. Sellaisia on vaikea löytää.. minun maailmassani. 

-Minä asetan tiettyjä ehtoja kirjalle,

hän totesi äänensävyllä, joka oli tottunut käskemään.

-Ja minä kuuntelen kyllä, tutkiskelen niitä ja ilmoitan jos ne eivät käy.

-Niinkö?

-Tämä on diili, ota tai jätä.

Hän katsoi minua pitkään niin tiukalla katseella, että aloin melkein jo pelätä menneeni liian pitkälle. 

-Hyvä on. Mutta aivan ilmiselvästi sinulla on muutama muu tärkeä asia hoidettavana ensin alta pois, joten hoida ne rauhassa ja palaamme sitten asiaan.

Kättelimme ja poistuin hieman sisäisesti vapisten.

Kotona ihan ensimmäiseksi kaivoin esiin kaiken mahdollisen julkisen tiedon, joka miehestä oli saatavilla. Se oli paljon se. Tallensin tiedot muistitikulle. Tutkisin niitä tarkemmin myöhemmin.

Sen jälkeen jäin hetkeksi tuijottelemaan kuvia, jotka valokuvaaja oli ottanut minusta. Pidin niistä valtavasti. Tutkaillessani kuvia puhelimeni soi.

-Kyllä, minä lupasin ottaa työn vastaan. Se tosin vaatii hiomista ja sovitteluja, joten katsotaan miten se lähtee sitten sujumaan. Sovimme myös hänen kanssaan, että aloitan kirjoittamisen vasta kun lapsi on syntynyt ja olen päässyt vauvavaiheen ohitse.