4. osa

 

Kuntosali

Asetuin juoksumatolle ja aloitin treenamisen PT:tä odotellessani. Katselin, miten jonkun rikkaan helikopteri kaarsi laiskasti ikkunoiden takana.

-Hienoa, täällähän ollaan jo täydessä vauhdissa! Oletko valmis ottamaan kaiken irti?

-Mä hikoilen jo nyt Becca. Miten tästä voi ottaa enää enempää irti?

-Olen iloinen, että kysyit,

hän aloitti ja voihkaisin.

-Käytä myös niitä takapuolen lihaksia,

hän komensi ja vaistomaisesti kohensin juoksuasentoani.

-Kerro mulle miksi mä teenkään tätä,

huohotin väsyneenä. Lihakset valittivat jo.

-Sinä haluat yhtä hyvän ahterin kuin minulla. Näinhän me sovittiin.

-Mitä jos sä kääntäisit hetkeksi sen tänne päin. Ihan vaan inspiraatioksi.

Becca nauroi, mutta vain hetken, ja lopputreeni olikin sitten yhtä kärsimystä. Minulle.

-Moi Bianca.

Olin hikinen ja täysin uupunut, ja matkalla suihkuun, mutta pysähdyin nähdessäni Biancan.

-Moi Charlie. Sä muutit vihdoin San Myshunoon.

Se oli toteamus, ei kysymys. Bianca vilkaisi minua pikaisesti ja käänsi sen jälkeen huomionsa takaisin nuorukaiseen. "Bianca, se on teini", huokaisin itsekseni.

Teini, jonka äiti on paikalla, tajusin. Nancy Landgraab ihan selvästi tajusi flirtin poikansa ja Biancan välillä ja hän seurasi tilannetta tarkasti.

-Isä järjestää grillibileet ja hän pyysi kutsumaan myös teidät,

joku tuntematon tyttö kuului juuri sanovan Nancylle.

-Me tulemme,

Nancy vastasi poissaolevasti.

-Bianca ja Gunther voisivat varmaan tulla myös,

Mal kysyi toiveikkaasti ja tyttö nyökkäsi innokkaasti.

-Tottakai Bianca, tulkaa ihmeessä.

-Tuo toki Gunther mukanasi,

Nancy sanoi äänellä, joka olisi jäätänyt sielunkin, mutta Bianca ja Mal eivät näyttäneet noteeraavan asiaa lainkaan.

Mietin kauanko mahtaisi mennä, kunnes Nancy nappaisi poikaansa käsivarresta ja taluttaisi tämän ulos kuntosalilta.

Nuori tyttö näytti myös tajuavan tilanteen ja hänen hymynsä muuttui hetki hetkeltä konemaisemmaksi.

Tyttö-parka. Hän taisi olla ihastunut Maliin? Samassa kuulin tutun äänen takaani.

-Brent,

hihkaisin ja halasin miestä.

-Anteeksi. Mä haisen pahalle ja olen ihan hiestä märkä.

-Ei haittaa, niin minäkin,

Brent vastasi.

-Mitä tuolla on meneillään,

Brent kysyi hiljaa ja nyökkäsi päällään taakseni.

Vilkaisin olkani yli ja näin Agnesin siirtyneen paikalle. Tuhahdin. Tottakai Agnes oli siellä, missä oli draamaa tarjolla.

-Biancalla ja nuorella Mal-pojalla näyttää olevan jonkinlaista vipinää,

mutisin hiljaa.

-Eikö.. Bianca ole naimisissa?

-On. Gunther Munchin kanssa.

Hymyilin vinosti.

-Jaha. Uskollisuus ei taida olla pikkurouvan vahvimpia puolia siis?

-Toivoton flirtti,

tokaisin, ja keskityin samalla puolella korvalla kuuntelemaan tilannetta selkäni takana.

Kuulin Agnesin puhisevan pidätellystä raivosta hänen seuratessaan tilannetta silmiensä alla. Täytyy sanoa, että ihailin sekä hänen että Nancyn itsehillintää ja olin ehkä vähän yllättynytkin. Itse olisin äitinä saattanut vastaavassa tilanteessa tirvaista Biancaa korville.

-Luna, te nuorethan voisitte lähteä tuonne ulos syömään hetkeksi. Minä vien Nancyn ja Biancan kahville sillä välin,

Agnes kuului sanovan. Se oli käsky, mutta erittäin tasaisella äänellä annettu.

-Tottakai. Tule Mal, mennään,

Lunaksi kutsuttu tyttö huokaisi selkeästi helpottuneena.

-Kriisi vältetty,

Brent myhäili.

-Aina seuraavaan kertaan asti. Kun kyse on Biancasta, en odottaisi liikoja.

Kotona otin pitkän ja rentouttavan kylvyn, sillä lihakseni olivat olleet todella lujilla. Olin myös varsin pettynyt, sillä Bellaa ei ollut näkynyt salilla. No, joku toinen päivä, totesin, ja huokaisten vajosin syvemmälle kylpyammeeseen.