Kohde

Aamulla olin varma, että roskiksen sisältö maistuu juuri siltä, kuin miltä suussani maistui. Tämän lisäksi päässäni jyskytti ja muistikuvat illasta olivat hatarat. Olin herännyt peiton päältä, alusvaatteisillani. Yritin kaivella miten olin sinne asti päässyt. Muistin, miten olin pisteliään ivallisesti piikitellyt Donia koko illan. Tajusin tilanneeni ihan liian monta drinkkiä ja sen jälkeen muistikuvat alkoivat muuttua epäselvemmiksi.

En pysynyt jaloillani, kun viimein nousin baaritiskin ääreltä. Muistan, että maailma pyöri, miten Donin käsivarsi tarttui kainaloideni alta, miten hän hohkasi kuumuutta nahkatakin läpi, kuinka oma kehoni reagoi tahtomattani hänen läheisyyteensä. Ja... ja...

Paska!

Hämärähkö muistikuva siitä, miten istuin sängyllä, Don allani ja sisälläni. Miltä se tuntui.

Paska!

En halunnut muistaa yhtään enempää, mutta tuntemukset vyöryivät nyt kehoni läpi hallitsemattomasti. Se oli ollut järisyttävää. Sen verran muistin. Korviini etsiytyi kuiskittuja sanoja, häkeltyneitä sanoja, matalaa murinaa, terävät hampaat kaulallani ( tarkistin paniikissa, ei jälkiä ) ja lopulta molemminpuolinen epäusko, kun kumpikaan ei kyennyt estämään väistämätöntä. Tunteen jälkikaiku ravisteli minua uudestaan nyt ja otin hammasharjan nopeasti suustani. Oksensin.

Paska!

Harjattuani hampaat uudestaan menin suihkuun. Suljin päättäväisesti kaikki ajatukset loppuillasta ulkopuolelleni. Päätäni särki ja minulla oli jäätävä nälkä.

Hain ulkoa kojusta ruokaa ja epäuskoisuuteni oli täydellinen nähdessäni Bella Gothin. Tottakai juuri tänään, kun olin massiivisessa krapulassa.

Istuin kuitenkin samaan pöytään.

-Paha olo?

-Krapula,

vastasin heikolla äänellä. Ruoka jumiutui suuni limakalvoille.

-Sä tarvitset nestettä ja sokeria. Ja yksi drinkki sen päälle.

-Ai että lisää alkoholia?

Vatsani melkein kääntyi ympäri.

-Luota minuun, se auttaa. Odota hetki, käväisen vaihtamassa vaatteet tuossa lähellä ja vien sinut toipumaan.

Bella iski silmää ja olin aivan hämmentynyt tuuristani. Krapula olikin tänä aamuna se juttu. Ajatuksia oli tulossa sen myötä mieleeni, mutta pystytin kiireesti muurin niiden eteen.

-Okei,

vastasin hymyillen vaisusti.

-Vodka-sooda-sitruuna auttaa aina, usko pois,

Bella rohkaisi kun katsoin juomaani epäröiden.

-Sulla on ilmeisesti tästä kokemusta,

kysyin epäröiden.

Bella alkoi nauraa.

-On, on todellakin. Minä juon joka kerran ihan liikaa kun aloitan.

Mitä? Oliko Bella alkoholisti?

-Raskas työ, raskaat huvit. Sen takia juon harvoin, mutta silloin sitäkin enemmän.

Ahaa. Tietoja tippui ihan itsekseen, kyselemättä, ja tajusin Bellan olevan matkalla kohti voimakasta hiprakkaa tai olevan jo siellä, todennäköisesti.

-Mä juon vähän useammin, mutta en yleensä paljon,

sanoin ja maistelin varovasti lasistani. Alkoholin valuessa pikkuhiljaa alas vastaansanova vatsani alkoi asettua. Bella oli kuin olikin oikeassa.

-Sen vuoksi mulla ei ole juuri kokemusta krapulasta ja sen hoidosta.

-Siinä tapauksessa on tosi onnekas sattuma, että törmättiin tänään. Minulla loppui juuri eilen illalla työkeikka, joten tänään aion ottaa rennosti.

Jo toistamiseen maininta töistä. Kysytäänpä.

-Missä sä sitten olet töissä?

Bella epäröi hetken. Sitten hän kumartui lähemmäs ja kuiskasi:

-Minun työnantaja on S.I.M.S.

Silmäni levisivät varmasti lautasen kokoisiksi. Tämä oli merkittävä tieto! Se tarkoitti... Hitto!

-Vau,

sain kakisteltua ällistyneenä ulos.

-Olen ihan vaan tutkijana siellä,

hän äkkiä korjaili. Mietin mahtoiko se pitää paikkansa, mutta en todellakaan aikonut kysyä sitä.

-Älä huoli, sun salaisuus on turvassa,

sanoin hymyillen lämpimästi. Kukaan ei avoimesti kertonut olevansa S agentti tai olevansa edes organisaatiossa töissä ylipäätään, joten mietin ankarasti.

-No, työ se vaan on. Ihan normaali työ. Hassua, että siitä puhumisesta on tehty sellainen tabu.

Bellan selitys kuulosti luontevalta, mutta toisaalta mitä muutakaan salaiselta agentilta saattoi odottaa. Mietin, millä osastolla hän mahtoi olla töissä?

Bella tilasi seuraavan drinkin, minä join vielä ensimmäistäni, ja nainen alkoi silminnähden humaltua.