Aikeet vs. Todellisuus

Olin istunut pöydän ääressä jo tunnin varmaankin. Vatsani oli kovalla solmulla. Ajatus Donin kohtaamisesta ei ollut helppo.

Laskin lusikan taas kerran alas. Minun on pakko saada syötyä tai pyörryn sinne ja ties mitä sitten taas tapahtuu, tsemppasin itseäni. Pitkin hampain myönsin itselleni, että minua pelotti. Hengittelin hetken ja sitten pakotin itseni syömään.

Puolivälin jälkeen tuli stoppi. En vain kyennyt. En uskaltanut katsoa selkäni takana olevaa rakennusta, sillä kauhukseni mies oli muuttanut sinne. Pelkkä ajatuskin sai oksennuksen pyrkimään kurkkuuni. Kaadoin lopun ruuasta roskiin, terästin itseni ja sen jälkeen ajattelematta enää yhtään mitään kävelin suoraan ovesta ulos ja Donin oven taakse.

-Käy toki istumaan. Sä oot ruskettunut tosi kauniisti.

Don silmäili minua tavalla, joka sai mieleni kiehahtamaan.

-Tää ei oo mikään iloinen sosiaalinen kohtaaminen. Mä muistan mitä tapahtui!

-Mitä tapahtui, missä ja millon?

-Älä esitä tyhmää!

-Kyllä sä joudut nyt muistuttamaan mua vähän.

-Sä raiskasit mut!

-Mitä helvettiä?! En varmasti raiskannut! Siinä oli kaksi yhtä halukasta osapuolta, olkoonkin että sä olit kännissä!

-Jaa, että nyt sä äkkiä muistat?! Ja kyllä, mä olin ihan helvetin kännissä enkä todellakaan olis halunnut!

-Etkö?

Ääni oli petollisen rauhallinen, pehmeä. Minun olisi pitänyt osata pelätä, mutta olin liian raivoissani.

Hän nousi ylös sulavasti kuin kissaeläin, kuroi välimatkamme kiinni ja sen jälkeen hänen huulensa olivat tiiviisti omillani. Hänen liikkeensä oli niin nopea, että olin kaatua ja tarrasin toisella kädellä hänen selästään kiinni. Toisella tavoittelin takaani tukea, mitä tahansa. Koska en keskittynyt pitämään kilpeä yllä, liekki roihahti sisälläni äkkiarvaamatta.

Otin yhtä paljon kuin hänkin. Tuskin hänen sydämensä kiivaan jyskeen rintalastaani vasten. Eläin sisälläni karjui ja liimauduin tiiviisti häntä vasten.

-Jos sä aiot kieltää, kiellä nyt,

Don ärisi sanat hampaidensa välistä. Sanat resonoivat sisälläni ja viimeinenkin puolustukseni mureni. Lähes väkivaltaisesti painauduin häntä vasten ja suutelin.

Don murahti ja alkoi repiä vaatekaapin ovea auki. Minun koko ruumiini oli yhtä hermopäätä ja sisimpäni kuohui.

Enää yhtään sanaa ei sanottu. Don alkoi vetää ovea perässämme kiinni ja minä kaivoin sormeni hänen paitansa alle ja kynnet hänen selkäänsä. Lähes epätoivoisin ottein Don repi hameeni helmaa ylös. Kädet loppuivat kesken, joten autoin häntä avaamaan housut ja laskemaan ne alas.