15. osa

 

Toivotonta?

-Hyvä! Juuri noin! Anna mennä! Vielä voit laittaa vähän tiukemmin lihaksia tekemään työtä!

Sitkeä treeni alkoi tuottaa tulosta ja suorastaan tunsin miten pakaralihakseni olivat matkalla kohti Beccamaisia ulottuvuuksia. 

Sitten näin jotain, joka sai rytmini hetkeksi herpaantumaan.

-Keskity Charlie! Nyt ei ole aika kompuroida tai antaa periksi!

Becca oli tiukka treenaaja.

Palautin rytmin nopeasti. Seurasin kuitenkin silmä kovana kehkeytyvää tilannetta. 

Jahas. Oliko Bianca nyt menneen talven lumia?

-Hei Charlie,

kuulin samassa tutun äänen takavasemmalta ja se aiheutti uuden sekoamisen askelissa. Agnes!

Travis näytti myhäilevän... Candy. Sehän se nimi oli. Candy Behr. Ja hänellä oli joku pikkusisko. Taisi olla teini vielä. Vai oliko hän jo täysi-ikäinen? Mistä näistä tiesi.

Travis kohotti katsettaan ja huomasin Agnesin. Hän nyökkäsi päätään ja hymyili naiselle lämpimästi.

-Mitä sä täällä teet?

Olin kauhuissani. Kahdestakin syystä!

-Kuinka niin? Treenaan tietenkin.

-Agnes, sä olet raskaana!

-Aivan! En sairas.

Agnesin selän takana flirtti jatkui. Minun pitäisi hetimiten päästä puhumaan Travisin kanssa, mutta aikataulumme eivät olleet kohdanneet viime aikoina ja nyt tuumin nyreästi, että taisin tietää siihen syyn.

-Becca tässä rankaisee mua, sillä mä olen ollut tosi tuhma tyttö.

-Niin olet,

ärähti Becca.

Halusin pitää Agnesin huomion epätoivoisesti itsessäni.

-Mitä ihmettä sinä olet tehnyt?

-Jättänyt treenaamatta.

-Niinpä ja sen palkaksi sinun toinen persposkesi roikkuu jo.

-Mitä?!

Becca nauroi.

-Luuletteko, että minullekin saisi jonkinlaisen treeniohjelman tehtyä? En haluaisi raskauden aikana repsahtaa ihan totaallisesti.

-Aivan varmasti,

Becca lupasi ja alkoi minun treenaamiseni ohessa suunnitella Agnesille aikataulua.

Koska he keskustelivat nyt keskenään, ehdin seurata vähän tarkemmin taustan tapahtumia. Kuulin juuri ja juuri, että Candy ja Travis juttelivat, mutta en saanut sanoista selvää.

Kuinkahan kauan tätä oli mahtanut jatkua?

Pelkäsin koko ajan, että Agnes katsoisi toiseen suuntaan tai, mikä vielä pahempaa, kuulisi vieressään olevan pariskunnan keskustelut.

-Sopiiko sulle jos keskityn hetkeksi Agnesiin?

-Anna mennä Becca. Ihan hyvin mä pärjäilen tässä.

Candy oli tällä välin siirtynyt Travisin laitteen viereen.

Ystäväni näytti katselevan arvostavasti naisen treenattua kroppaa ja minun kävi Dinaa ihan hirvittävän paljon sääliksi. Ensin Don, niin, sekin vielä, ja nyt Travis, paras ystäväni, osoittautui samanlaiseksi paskiaiseksi.

-Mä voisin ottaa teidät molemmat huomenna tänne jos se sopii,

Becca kuului kysyvän ja Agnes vastasi innokkaasti sen sopivan.

-Mä en valitettavasti pääse huomenna, mutta soittelen sulle Becca erikseen seuraavasta kerrasta.

-Et sitten pidä yhtä pitkää väliä kuin viimeksi.

-Ei, en pidä. Olihan se väli peräti viikon?

-Viikko on pitkä aika jos haluat todella samanlaiset pakarat kuin minulla,

Becca sanoi ja iski silmää. Sillä välin katsoin, miten ihan toiset pakarat heilahtelivat lanteelta toiselle ja mietin, että elin yhdenlaista painajaista todeksi.

Samassa paikalle käveli joku todella lihaksikas tyyppi.

Candyn silmät kääntyivät välittömästi Travisista pois ja orastava helpotus valahti sisälleni.

Voi kyllä! Travis oli menneen talven lumia, selkeästi.

Astelin koneelta alas ja vinkkasin ystäväni luokseni. Tartuin häntä näennäisen kevyesti käsivarresta, mutta voin kertoa, että se puristus ei ollut kevyt. Travis sävähti silminnähden. Sen jälkeen yhteen puristettujen hampaideni välistä annoin tulla täysilaidallisen hänen julkisesta käytöksestään, joka vaaransi hänen suhteensa vaimoonsa. Muistutin myös, että hänestä oli vastikään tullut pienen tytön isä. Kummityttöni Stephanie tarvitsi ehjän perheen, sihahdin viimeiseksi ja suorastaan marssin sen jälkeen pois paikalta.

Itse pelissä Candyn flirttailu ärsytti Travisia ja sai aikaan huonon suhteen näiden kahden välille.