Kappas vaan! Olen sims-talossa ja istun sims-pöntöllä. Kaikenlaista!
Kylpyhuoneen sisustus jatkaa samaa tyyliä vanhahtavine ja ehkä jopa vanhoine huonekaluineen ja yleisilme on pääsääntöisesti edelleen maalaisromanttinen.
Ja minun TODELLAKIN täytyy kokeilla kylpemistä! Kylpyammeet eivät ole yleisiä Suomessa tätä nykyä. Tai siis... pääni halkeaa. Lakkaan pohtimasta tätä asiaa yhtään pidemmälle.
Ilma on pehmeää ja kirkasta, helppoa hengittää. En tunne lainkaan astmaoireita.
Jaha. Olen siis Henford-on-Bagleyssa. Jos olisin itse saanut valita, olisin joko San Myshunossa tai sitten jossain meren rannalla. Olen ehkä aavistuksen pettynyt.
Pidän toki tästäkin kaupungista. Valo on täällä jotenkin pehmeämpää kuin muualla. Se tuntuu suodattuvan jonkun näkymättömän pilvikerroksen läpi ja vaikka nyt päivä on jo pidemmällä, en ole kuumissani tässä kylpytakissa.
Pidän näistä yksityiskohdista todella paljon. Talo näyttää siltä, että olisin voinut rakentaa sen ihan itse!
Pihassa on pieni rakennus, jonka sisällä näyttää olevan maalausteline. Hmph. En ole kummoinen maalari, mutta pelissä se on hyvä tapa saada rahaa äkkiä kootuksi.
Talo on yksikerroksinen ja näyttää pienehköltä. Siinä on kuitenkin juuri riittävästi tilaa minulle. Ikkunat olohuoneessa ovat ihanat ja suuret. Ihastuin näihin heti, kun ne aikoinaan tulivat peliin.
Minulla on vain 787 simoleonia, joten jos minun täytyy olla täällä, sille asialle on tehtävä jotakin. Pian. Niinpä niin. En ole pahemmin puutarhurikaan, pohdin nähdessäni tyhjät istutuspohjat.
**********
Koska olen kirjoittaja, menen takaisin sisälle ja suuntaan makuuhuoneessa sijaitsevalle tietokoneelle.
Aivan, totta, konehan on tietysti simlishin kielinen.
...mutta minähän osaan lukea ja kirjoittaa sitä sujuvasti?! Mitä ihmettä?!
Päässäni nyrjähtää. Tämä on todella omituista. Istun tässä, hieman epämukavalla tuolilla, tunnen näppäimistön sormieni alla. Ymmärrän täysin, mitä koneella lukee. Ajatukseni juoksevat kuitenkin suomeksi edelleen. Ei, ei. Tarvitsen lisää kahvia.
Onneksi se on vielä lämmintä.
Tämä on niin järjetöntä! Tiedänhän minä, että mielikuvitukseni on hyvä, mutta tämä menee ylitse.
Olen Sari Sarpaneva, 50 -vuotias kirjailija Suomesta. Minun täytyy toistaa näitä tosiasioita itselleni.
Olen kuitenkin ennenkaikkea utelias persoona. Ihminen, joka ei ole utelias, on kuollut. Joku viisas joskus sanoi näin. En muista kuka. Sanotaan myös, että uteliaisuus kissan tappoi. Ehkä olenkin kuollut? Onko tämä siis taivas? Ohimoissani tykyttää ja istun alas, otan kirjan käsiini ja päätän hetkeksi paeta omia ajatuksiani.
Vaikka ymmärränkin tekstiä, päädyn lehteilemään kirjaa. En kykene keskittymään. Tämä kaikki vain on ihan liian omituista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti