10. osa

 

Oasis Springs: 1

-Ihanaa! Olet vihdoin kotona.

Äiti halasi niin tiukasti, että en tahtonut saada hengitettyä. 

-Ymmärrän kyllä, että välimatka on pitkä, mutta olisi mukavaa nähdä vähän useammin.

-Ihan samaa mieltä,

myötäilin tunnollisesti ja tarkoitinkin asiaa.

-Joko se on minun vuoro halata? Tee tilaa Maria.

-Hei mummu.

-Hei rakas lapsi. 

-Sinä olet laihtunut.

Se kuulosti aivan syytökseltä.

-Etkö sinä syö tarpeeksi? Älä nyt vain sano, että sinä olet lähtenyt niihin kaikenmaailman laihdutushöpsötyksiin mukaan kuten tämä äitisi tässä?

-Äiti,

moitittu henkilö sanoi painokkaasti, mutta rauhallisesti..

-No mutta ihan tottahan se on. Ethän sinä nykyään syö enää yhtään mitään. Riutuu vaan. Ikävästä ehkä?

-Voi mummu! Sä olet ihan yhtä mahdoton kuin aina,

hyrähdin.

-Mennäänkö laittamaan ruokaa. Mulla on nälkä.

-Näetkös Maria? Tyttö haluaa heti ruokaa. Ei ne sinunkaan lanteesi enää tuosta kapene, vaikka laihduttaisit kuinka.

-Voi äiti.

Hetken päästä keittiö täyttyi mausteiden tuoksusta, iloisesta rupattelusta ja veitsien tasaisesta napseesta.

-Katsotaanpa saatkos sinä kunnon maistuvaa chiliä aikaiseksi,

mummo myhäili taustalla minun sekoitellessani rauhaksiin porisevaa keitosta.

-Maustaa varmalla kädellä. Katsos Maria!

-Katson-katson äiti.

-Ei se olekaan mikään eilisen teeren tyttö tämä.

-Meidän kasvattama,

äitini myötäili lämpimästi.

-Maistetaanpas sitten. Katsotaan oletko jo ehdinyt unohtaa kaiken.

-Melkein yhtä hyvää kuin minun tekemä.

-Sun tekemää ei mikään voitakaan.

-Totta, mutta tämä on hyvä kakkonen.

-Kyllä tällä itselleen yhden miehen saalistaa,

mummo jatkoi ja hymyni jähmettyi hieman.

-Mummu, ei nykyaikainen nainen enää tarvitse miestä. Me tienataan rahat ihan itse.

-Höpsistä Charlie, tottakai tarvitsee. Miten sinä luulet että niitä lapsia muuten tulee?

-Mummu tässä opettaa biologian perusteita,

äitini totesi sarkastisesti.

-Mummu-hyvä, enhän minä vielä tiedä haluanko lapsiakaan.

-Mitä sinä sanot? Että etkö sinä tekisi minulle lapsenlapsenlapsia? Mitäs puhetta se sellainen on?

-Charlie on vielä nuori.

-No ei tuo tyttö nyt enää NIIN nuori ole! Kohta se alkaa kello kolkutella. Niin Charlie, katsos se biologinen kello. 

Katsoin äitiini huvittuneena ja virnistin

-Saattaahan se kolkutella ja jos niin käy eikä miestä ole, niin ainahan minä voin keinohedelmöittää itseni.

-Maria, mitä tämä sinun tyttäresi oikein puhuu? Selvennäpä minulle nyt oikein. Meinaako se tosissaan tehdä isättömän lapsen?

Mummu näytti melkein järkyttyneeltä, vaikka tiesinkin, että kyseinen sanailu oli meidän omaa keskinäistä leikinlaskuamme, jolla osoitimme rakkauttamme toisiamme kohtaan. Olin saattanut kuitenkin nyt sohaista jonkinlaiseen ampiaispesään tahtomattani, sillä mummu nyt kuitenkin oli eri sukupolvea. Tiesin, että hänen leikinlaskussaan oli ripaus tottakin aina mukana.

-Kaipa sekin on vaihtoehto tänä päivänä äiti ja muista, että Charlie ei koskaan tule jäämään yksin, sillä hänellä on toki aina meidät,

äiti rauhoitteli tilannetta. Mummu mietti hetken ja tuhahti sitten. Siitä tiesin, että palattaisiin jälleen normaaliin sanailuun.

-Sano minun sanoneen Maria, että se vahtii vaan lanteitaan, tuo lapsi. Ihan turhaan, sanon minä,

isoäiti heristi lusikkaansa ja jatkoi:

-Sillä geeneillesi sinä tyttö et voi mitään. Katso näitä lanteita ja reheviä muotoja. Ne on sinun tulevaisuuttasi, ihan kuten äitisikin, heti kun hän lopettaa tuon nälkäkuurinsa.

-En minä ole nälkäkuurilla äiti.

-No ei se sinun lautasesi vielä tyhjäkään ole!

Ukki tuli myöhemmin kotiin ja sain häneltäkin pitkän, lämpimän halauksen.

-Mun on ollut ihan kauhea ikävä teitä kaikkia,

huokaisin onnellisena.

-Charlie, sinun pitäisi käydä täällä vähän useammin. Mummusi alkaa olla aika iäkäs ja minä olen huolissani. Hän ei myönnä sitä, mutta jotain on vialla.

-Meinaatko, että se on vakavaa?

-Kyllä vaan, minä luulen että se on. Hän vain huitaisee kädellään ja sanoo höpsistä aina kun yritän ottaa asian puheeksi.

-Katsotaan saanko minä mitään selville.

**********

Tämän osan naljailun kirjoittamisesta nautin ehdottomasti eniten. Siinä on ripaus minun ja omien tyttärieni sanailua ja voin hyvin nähdä itseni puhuvan sitten aikanaan kutakuinkin tällä tavoin aikuistuneille lapsenlapsilleni.